Valitus

Tänään en ole ollut lainkaan koulussa koska sain kiinteät raudat. Suu on kipeä ja näytän muutenkin tyhmältä. Ja näitä joutuu pitämään ainakin vuoden. Hampaani eivät ole ikinä olleet hyvät. Rumat, värään väriset ja muutenki kaikki hampaat osoittavat eri suuntiin. Muistaakseni kolmennalla luokalla sain ensimmäiset raudat. Ne olivat yöraudat ja siitä se on jatkanut eri laisilla kojeilla tähän asti. Ensin muokattiin leuat ja nyt kauneusvirheet.
Mietein moneen kertaan, että otanko nämä. Mutta kun mietin sitä päivää kun saan vihdoin raudat pois ja hampaani ovat normaalit koko loppu elämän, tämä taitaa olla sen arvoista. Mutta siihen on vielä pitkä aika ja tähän on totuttava.
Yritän keksiä muuta tekemistä koska tämä on piinaavaa!
Ensiksi pitäisi muuttaa omaa ajattelutapaa näistä. Koska jos itse vihaan näitä ja se näkyy omassa varmuudessa ja siinä miten kaikki teen. Nyt täytyisi jatkaa elämää normaalisti ja ajatella ettei kukaan edes kiinnitä näihin suurta huomioita. Mutta juuri kun itsevarmuuteni oli jotenkin noussut, ei siis todellakaan yimieliseksi vaan siihen tasolle josta olen jo unelmoinut. Niin sitten saankin raudat ja itsevarmuus tipahtaa. Seuraavat päivät tulee olemaan hankalia kun kamppailen omien ajatusten ja ajatusten joita kuvittelen muiden ajattelevan välillä. Olipas se selvästi sanottu. :D

Mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka eivät saa sanottua mielipiteitään ja seisovat vaan tuppisuuna. Miten kukaan voi ikinä tietää niiden ajatuksia jos ei niitä sanota?
Itse olen yleensä ensimmäisenä sanomassa ja valittamassa. Tiedän, että se saattaa ottaa monia päähän, mutta minkäs minä sille voin. Jos jotain on päätetty toisella tavoin kuin on sovittu haluan tietää miksi.
Koulussamme ruoka on loppunut liian moneen kertaa, peruat, maito, liha yms.. Oppilaat jotka tulevat viimeisenä syömään eivät olekkaan saanut ruokaa. Koko talven ja alku kevään olemme tätä seuranneet, mutta asialle ei ole tullut muutosta. Niinpä päätimme tehdä muutaman ystäväni kanssa asialle jotakin. Laitoimme koulun seinälle adressin johon oppilaat ja henkilökunta saivat laittaa nimiään tämän asian puolesta. Kun listassa olisi ollut tarpeeksi nimiä olisimme menneet koulun keittiön emännän puheille. En tiedä olisiko asioille tullut muutosta, mutta eihän sitä muutosta ainakaan tapahdu ellei yritä. Eivät asiat itsestään muutu.
Mutta lista ehti olla koulun ilmoitustaululla muutaman tunnin kunnes se oli sieltä kadonnut. Kyllä me tiedämme kuka sen oli sieltä pois ottanut. Koulun rehtori. Seuraavaalla tunnilla rehtori kuulutti että ruokaa ei voi tilata enempää vaan oppilaitten on syötävä vähemmän ja rajoitusten mukaan. Ei voida sanoa, että syökää vähemmän, sillä meillä on raskas koulupäivä ja saamme tietääkseni syödä niin paljon että nälkä lähtee. Ja kuvitteleeko rehtori, että kukaan näitä rajoituksia edes tottelee? Ei todellakaan! Asiaan ei siis tullut minkään näköistä muutosta, näin asiat hoidetaan meidän koulussa. Eikö rehtorin juuri pitäisi muuttaa asioita ja oppilailla olla jonkin näköistä sanavaltaa tai edes oppilaskunnalla? Ilmeisesti ei!


Tästä tulikin tälläinen näköjään tälläinen valitusteksti. Mutta ehkä se kertoo tämän päivän fiiliksistä, etteivät ne ole ihan kympissä.
Huomenna pitää mennä kouluun ja näyttää vähän positiivisemmalta kuin nyt. Saa nähdä miten se onnistuu..
Ehkä tekstiä tulee lisää huomenna tai sitten ei jos menen salille. Saapi nähdä.
Kiitos vielä niille jotka tätä lukevat. Mutta niin kuin olen sanonut kommentoida saa ja sitä toivoisinkin. : )
-Neah