Vihdoinkin oli viikonloppu, ettei ollut kiire minnekkään. Sain vaan olla, lukea, katsoa elokuvia ja leipoa. Mutta myös murehtia..
Eilen illalla, sovitin ihania kesävaatteita. Kunnes huomasin taas lihonneeni, lempishortsini eivät mahtuneet kunnolla jalkaan.. Vaikka kuinka olen yrittänyt muuttaa ruokailutottumuksia paisun paisumistani. En väitä, että olisin läski, vaanolen ihan normaalin kokoinen. Sen tiedän itsekkin. Mutta ei se minua huoleta, vaan se, että jos lihoan tällä tavalla, en mahdu mihinkään vaatteisiin. Mutta kun itsekurini on maaiman huonon. En pysty hallitsemaan itseäni. En voisi ikinä sairastua anoreksiaan, koska en voi olla syömättä. Mutta se on taas hyvä asia.
Joka päivä kamppailen itseni kanssa, joka toinen päivä sanon itselleni, että minun on lopettava karkin syönti ja aloitettava terveelliset elämäntävät. Ja joka toinen päivä hoen itselleni, että ei ulkonäöllä ole niin väliä, et ole läski vaan ihan normaali ja sinulla on kauniita vaatteita ja oma elämäsi on ihanaa.
On turhauttavaa kamppailla näiden kahden tunteen välillä. Mutta minua tukisi jos edes omat kaverini eivät olisi painostamassa minua ja sanomassa: osta nyt vaan karkkia, mitä väliä yhdellä patukalla on? En toki syytä kavereitani tästä, mutta olisi hienoa, että he joskus sanoisivat, että säästetään rahat johonkin muuhun.
Mutta, eikö onnellisuus tule sisältä päin? Mitä väliä onko reitesi paksut ja pömpöttääkö mahasi?
Näitä kahta mielipidettä ajatellessani, en todellakaan tiedä mitä ajattelen ja tälläkin hetkellä kamppailen ajatusteni kanssa. Osaisiko joku valaista minua?
Tilanne ei kuitenkaan ole tämä, uskon silti näkeväni vartaloni peilisitä realistisena.Saako ihminen olla lihava? Siis ei kuitenkaan niin lihava, että se on terveydelle haitallista.
No iloisempiin asioihin. Katsoin siis kaksi elokuvaa:


Elokuvat ovat siis omiani, ja vihdoinkin minulla oli aikaa katsoa ne.
Lisäksi olin kaupungissa, mutta vain katselukierroksella, koska oma rahatilanteeni on vähän heikko. Tästä pääsemmekin ilouutiseen. Olen hakenut kesätöitä monesta paikasta mutta yhdestäkään ei ole onnistunut. No tämä ei suinkaan ole ilouutinen vaan se, että saan ehkä yhden työn, mutta se ei ole varmaa, lisää selviää huomenna. Työ olisi täydellinen, se liittyy teatteriin! Mutta en hehkuta ennen kuin olen varma!
Vietin äidin kanssa laatuaikaa. : ) Me tehtiin hampurilaisia. Oli hauskaa ja vihdoinkin oli aikaa jutella äidin kanssa.
NAMM!Tänään leivoin myös sämpylöitä ja olin teatteriharkoissa. IIIK, Meillä on ensi-ilta ensi viikolla. : )
Hauskaa viikkoa!-Neah

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti