perjantai 28. maaliskuuta 2008

Pelkkää unelmaa?

Olen tässä miettinyt mitä kaikkea uutta tarvitsen vaattevarastooni. Ja tässä kolme tärkeintä juttua, joihin minun on ensiksi säästettävä. Tosin en tiedä miten se onnistuu, koska yleensä lipsun kaikkiin heräteostoksiin. Niin kuin huomaatte, nämäkin ovat aika keväisiä ja kesäisiä. : )
Isot aurinkolasit!

Balleriinat, värillä ei ole väliä!
Mustat shortsit!

Tänään huomasin taas haikailevani erään pojan perään. Pojan jonka minun olisi pitäny unhotaa aikoja sitten enkä todellakaan saisi enää ajatella edes kyseistä henkilöä.

Maija Vilkkumaa-Hiuksissa hiekkaa

Mitä jos sinut näkisin
hymyilisitkö vain väkisin
vai ihanasti niinkuin silloin vai tuntisitko ees

Se kesä kuohui ja kolisi kuin maailman viimeinen olisi
päivä poltti asvalttiin reiän mä hukuin katseesees

Sinä yönä rannalla vihdoinkin ihan varovasti sun kättäsi kosketin
aika liikkui hitaammin ja sä hengähdit hiljaa
sinne alle sotkuisen katoksen kesä tuli niin äkkii ja häipyi hiipien
me valvottiin palellen, mul oli hiuksissa hiekkaa

En tiennyt että niin kävisi
päivät vain äkkiä hävisi
en tiennyt että niin pelästyisin kun ranta suljettiin

Katoksen maali jo rapisi
mä kesähameessa vapisin
tuuli paiskoi varoitusaitaa tiellä kaupunkiin

Tuli vakava syksy ja toinenkin
minä väsyin hieman ja paljon unohdin
sen muistin mä kuitenkin miten sä hengähdit hiljaa
sinne alle sotkuisen katoksen
kesä tuli niin äkkii ja häipyi hiipien
me valvottiin palellen, mul oli hiuksissa hiekkaa..


Tämä kappalle saa tunteet pintaan ja tuon pojan mieleeni.. Ja jos haluat saada minut itkemään, tämä kappale vain soimaan.

Tänään kuitenkin oivalsin myös jotain tärkeää , sen, että ei pidä haikailla pojan perään, varsinkin jos se poika on tehnyt sinulle ikävän tempun ja osoittautunut täysin idiootiksi. Mutta mikä saa sinut edelleen haikalemaan sen mou kan perään..? EI! Ei sellaista ajatella, sellaiset pitää unohtaa, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Niin kuin huomaatte, täällä minä vain kirjoittelen jostakin menneestä, jostakin jota en saisi edes ajatella. Kirjoittelen laulujen sanoja ja uneksin pojasta, vaikka sitä ei suvaita. ; )
Niin siitä oivalluksesta vielä, oivalsimpa myös, että on yksi poika johon todella haluaisin tutustua. (olkoon se vaikka nyt Ville, eli jos kirjoittelen täällä Villestä tiedätte kenestä puhun) En tunne häntä kunnolla, mutta sen minkä tunnen hän vaikuttaa reilulta tyypiltä. Mutta Ville tuskin pitää minua mitenkää erikoisena, ei ainakaa niin erikoisena, että hän haluaisi ottaa minusta selvää? Tai mistäpä minä sen tiedän? Ehkä pitäisi kysyä? Kysyn heti kun rohkeutta riittää.. ehkä pitäisi lähestyä jotenkin muuten..? Miten?


Rohkeutta kaikille, saman tai miksei eri onglemankin kanssa kamppaileville! : )) Ja öitä!
-Neah

Ei kommentteja: