Bad luck day!

Huokaus. Se kaikuu huoneen nurkissa.
Tänään on ollut taas sellainen päivä jolla ei ole ollut mitään merkitystä. Sellainen päivä kun kaikki tuntuu turhalta ja menee pieleen. Mitä tahansa toinen sanookin se tuntuu väärältä. Itkettää ja väsyttää. Suunnitelmat menee pilalle. Ulkona on kuuma, sisällä on kuuma. Eikä tiedä miten päin olisi. Uimaankaan ei voi mennä juuri nyt. Kaupunkiin ei huvita lähteä. Eikä jaksa kavereitakaan nähdä. Ei vaan huvita. Ja mikä on syy? Sitä ei ole. Oon vaan paha olla ja harmittaa, ilman mitään syytä. Ehkä nousin sängystä väärällä jalalla? Tänään ei vaan ole minun päiväni. Vaikka kuinka yritän miettiä mikä harmittaa en löydä syytä. Ehkä huomenna sitten onnistuu asiat paremmin.

Mutta tänään olen lukenut ja katsonut televisiota ja ollut tietokoneella. Rentoutunut kaikesta kiukusta huolimatta. Olen sellainen ihminen joka vaatii ja haluaa tekemistä koko ajan. Päiväni ovat täynnä ohjelmaa ja nautin siitä. Harrastuksia, kavereita ja syksyllä taas koulua. En jaksa olla kauaa paikallani tekemättä mitään. Toki osaan minä rentoutua ja olla vaan joskus. Mutta minulle rentoutuminen voi olla teatteriharjoitukset tai tanssitreenit. Mutta en minä sentään ole yli-innokas joka osallistuu kaikille kurseille joogasta amerikkalaiseen jalkapalloon ja opiskelee viittä eri kieltä työväenopistolla. :>

Tälläisinä päivinä kuin tänään, ehtii miettiä asioita. Listasin asioita joita haluan tehdä syksyllä, omia arvojani ja tulevaisuuden suunnitelmia. Ja totesin, että olenpa minä määrätietoinen.
Tämä kesä on antanut minulle itsevarmuutta. Ja suurin syy siihen on luultavasti kesäteatteri. Olen pääosassa (roolia en paljasta) Rooli on haastava, siinä on todella täytynyt irroitella ja luottaa itseensä. Ja laulan myös. En ole ennen laulanut niin, että muut kuulevat, joten siinä oli minulle suuri haaste. Mutta nyt nautin laulamisesta eikä se ole enää ongelma.

Kesäteatterissa olen siis huomannut, että pystyn mihin vain, jos vain haluan ja uskon itseeni.
Olen saanut myös paljon uusia kavereita. Tämä kesä ei olekkaan ollut mikä tahansa vaan olen oppinut itsestäni paljon. Ja oppinut luottamaan itseeni.
Mutta älkää suinkaan kuvitelko, että minä olen nyt itsevarma ja pystyn kaikkeen. Ehei, olen itsevarmempi kuin ennen, mutta parannettavaa on, aina.

-Neah