Tulevaisuus

On kauhistuttavaa ajatella elämää kesän jälkeen. Ylä-asteen viimeinen luokka stressaa ihan tarpeeksi, joten lukio ja sen jälkeen tulevat jatko-opinnot saavat viluväreet kulkemaan.
En haluisi ajatella lukiota. Nyt on hyvä olla. Meidän luokalla on hyvä ryhmähenki ja kaikki on turvallista ja tuttua. Nyt ystäväni asuvat lähellä minua ja minulla on mahdollisuus nähdä heitä vaikka heti.
Entä ensi vuonna? Paras ystäväni muuttaa Tampereelle, ystäväni jonka olen tuntenut ekastaluokasta asti. Ei ole helppoa olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joka päivä mieleeni tulee ajatus syksystä, ajasta jolloin kaikki on meille uutta, koulu ja kaverit. Aikana jolloin tarvitsisi toisen tukea ja se toinen onkin kilometrien päässä. Ystävälläni on vaikeampaa, koska hän ei tunne Tampereelta ketään. Mutta ei minunkaan helppoa ole. Tietysti puhelimet ja netti on keskitty, mutta ei se korvaa kunnon juttelua ja sitä, että näkee toisen.


Minäkin olisin halunnut lukioon Tampereelle, mutta ei onnistunut. Vanhemmat eivät antaneet lupaa. Ja se on epäreilua. Ymmärrän kyllä, että muuttaminen maksaa ja koulukirjat, vaatteet ja ruoka. Mutta silti. Ehkä näin on parempi? Tai sitten ei..
Myös toinen kaverini muuttaa, mut ei se oo niin varmaa.
Mutta onneksi minun toinen hyvä ystävä jää tänne. Ja on minulla teatterikaverit. Ainakin vielä ensi vuonna, niistäkin kai kaksi muuttaa. Mut en tiedä. Mua masentaa ajatus, että kaikki muuttaa ja minä jään tänne pikkukylään. No ei nyt ihan kylä mut pieni kaupunki.
Pitäis vaan osata tarttua hetkeen, nauttii tästä mitä mullla nyt on. Mut se ei aina onnistu.
Onneksi on vielä kesä. Tänä kesänä mä teen kaikkea kivaa:

Olen kesäteatterissa, vietän hauskan juhannuksen ja matkustelen Suomessa!



Ja shoppailen!

Mitä te aiotte tehdä ensi kesänä?



Meillä on vielä jäljellä kaksi esitystä, viikonloppuna menen leirille ja sitten alkaa kokeet, mutta yritän kirjoitella mahdollisimman pian!
Hauskaa loppuviikkoa ja viikonloppua!
-Neah