Näyttelijäksi?

Mikko Leppilampi, Pamela Tola, Laura Birn, Elina Knihtilä yms.. ovat loistavia Suomalaisia näyttelijöitä. Mielestäni suomesta löytyy paljon lahjakkaita näyttelijöitä, mutta kilpailu on kovaa. Halukkaita on enemmän kuin rooleja. Niin monen unelma-ammatti on näyttelijä, mutta niin harva siihen lopulta valmistuu. Pitää olla hyvä, itsevarma ja uskoa siihen mitä tekee. Mutta pitää olla myös nöyrä, sillä näyttelijähän on se jota käsketään. Täytyy osata ottaa käskyjä vastaan. Tulla ihmisten kanssa toimeen. Ja tietysti esiintyä. Kriteerejä on monia, mutta löytyykö minulta kaikki nämä piirteet ja olenko tarpeeksi persoonallinen ja kekseliäs? Oma uskoni ei siihen oikein riitä.

Seitsemännellä luokalla aloitin teatteriharrastuksen. Olin silloin hiljaisempi eikä itsevarmuuttakaan niin suunnattomasti löytynyt, enkä oikein uskonut, että olisin hyvä näyttelemään. Ensimmäisenä vuonna kun olin teatterissa teimme hauskan lastennäytelmän, jossa minun piti laulaa. Olin ihan paniikissa enhän edes osannut laulaa. Kuitenkin suoriuduin siitä ja olin jopa ihan tyytyväinen. Nyt on menossa kolmas näytelmä ja kehityksen voi huomata. Mutta onko taitoni pelkästään harrastaja tasoa? Pidän näyttelemisestä ja siitä tunteesta kun onnistuu ja keksii jotakin hauskaa tai tilanteeseen sopivaa. Teatteriharjoituksissa unohtuu kaikki muu esim. koulu ja kiireet, kun on keskityttävä siihen hetkeen. Se on minulle rentoutumista ja irtautumista arjesta, toki vain muutamaksi tunniksi viikossa, mutta sekin auttaa jaksamaan. Meidän ryhmässä on kaikki hyviä tyyppejä ja ryhmähenki on loistava! Ohjaaja on mahtava, hauska ja ammattitaitoinen. Mitään ei siis puutu.

Salainen haaveeni on ollut jo jonkin aikaa näyttelijän ammatti, mutta en ole kertonut siitä kenellekkään, koska en oikein itsekkään usko siihen, että tulisin pääsemään teatterikorkeakouluun ja valmistuisin näyttelijäksi. Mistä tätä varmuutta ja uskoa löytyy?

Ehkä ajan myötä? Pitäisi vain uskoa siihen ja mennä tuulta päin, hyväksi näytteljäksi tulee harjoittelemalla. Mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Ensi vuonna menen lukioon ja joten minulla on vielä toiset kolme vuotta aikaa harrastaa ja kehittyä. Sitten on aika katsoa löytyykö minulta tarpeeksi rohkeutta mennä teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Jos ei nappaa ensimmäisellä kerralla, niin Lahdessa on vuoden kestävä koulu jossa tavallaan treenataan näihin pääsykokeisiin.

Jos nyt oikein unelmoidaan, niin haluaisin näytellä elokuvissa tai tv-sarjassa.. mutta toisaalta, teatterikin kuullostaa houkuttelevalta. Tai sitten haluaisin olla juontaja yms.. Mahdollisuuksia oli monia.

Huomenna alkaa koulu, joten nyt pitää mennä nukkumaan.

Ai niin ja kommentoikaa, haluaisin hieman palautetta. : ))

-Neah