torstai 28. helmikuuta 2008

Rakkautta etsimässä?

Alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää tämä sinkkuus. Missä siis piileksit? Sinä komea ja huomaavainen poika? Rakkaus on kauhean vaikeaa. Eikä siihen edes ole olemmassa käsikirjaa. Miksi eräs poika vaivaa mieltäni vieläkin, vaikka "juttua" ei ole ollut yli puoleen vuoteen? Miksen vain voi unohtaa tätä henkilöä? Edelleen se asuu sydämessäni eikä kulumallakaan lähde pois. Ei vaikka tilalle tulisi toinen. Siellä se vielä asustelee. Mutta saattaisi se sieltä muuttaa pois JOS oikein palavasti rakastuisin. Siis JOS sattuisin löytämään "juuri sen pojan" jostakin. Mutta heikolta näyttää. Kenenkään muun rakkauselämä ei voi olla yhtä ankeaa kuin minun. Jos se ketään lohduttaa.

Tänään oli koulussa viimeinen koe, tosin keväällä tulee vielä koejakso, mutta onneksi siihen on vielä aikaa.


Tänään näin elokuvan, joka on ihanin elokuva jonka olen koskaan nähnyt. Les choristes-Kuoropojat. Ranskalainen elokuva. Siitä jäi jotenkin niin omituinen olo, mutta silti jollakin tavalla onnellinen, olihan loppu ihana. Elokuva puhutteli ja sai ainaki minun osaltani kyyneleet silmiin. Huomenna yritän löytää sen jostain kaupasta ja ostaa itselleni. Toivottavasti se löytyy. Elokuva ei ole kovin tuttu täällä Suomessa, mutta Ranskassa se oli varsinainen hitti. Se keräsi katsojia yli 7 miljoonaa!
Pierre Morhangenkea näyttelee Jean-Baptiste Maunier. Todelliset enkelin kasvot ja viluväreet aikaan saava lauluääni.
Autoin hieman ja voitte katsella elokuvaan liittyviä kohtauksia ja musiikkia viedopalkista.

Jean-Baptiste Maunier


Lauantaina lähden Helsinkiin shoppailemaan ja teatteriin. Itse näytelmästä voinkin kirjoittaa kun olen sen nähnyt. Toivottavasti löydän jotakin uutta ja keväistä vaatetta.

-Neah

sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Näyttelijäksi?



Mikko Leppilampi, Pamela Tola, Laura Birn, Elina Knihtilä yms.. ovat loistavia Suomalaisia näyttelijöitä. Mielestäni suomesta löytyy paljon lahjakkaita näyttelijöitä, mutta kilpailu on kovaa. Halukkaita on enemmän kuin rooleja. Niin monen unelma-ammatti on näyttelijä, mutta niin harva siihen lopulta valmistuu. Pitää olla hyvä, itsevarma ja uskoa siihen mitä tekee. Mutta pitää olla myös nöyrä, sillä näyttelijähän on se jota käsketään. Täytyy osata ottaa käskyjä vastaan. Tulla ihmisten kanssa toimeen. Ja tietysti esiintyä. Kriteerejä on monia, mutta löytyykö minulta kaikki nämä piirteet ja olenko tarpeeksi persoonallinen ja kekseliäs? Oma uskoni ei siihen oikein riitä.
Seitsemännellä luokalla aloitin teatteriharrastuksen. Olin silloin hiljaisempi eikä itsevarmuuttakaan niin suunnattomasti löytynyt, enkä oikein uskonut, että olisin hyvä näyttelemään. Ensimmäisenä vuonna kun olin teatterissa teimme hauskan lastennäytelmän, jossa minun piti laulaa. Olin ihan paniikissa enhän edes osannut laulaa. Kuitenkin suoriuduin siitä ja olin jopa ihan tyytyväinen. Nyt on menossa kolmas näytelmä ja kehityksen voi huomata. Mutta onko taitoni pelkästään harrastaja tasoa? Pidän näyttelemisestä ja siitä tunteesta kun onnistuu ja keksii jotakin hauskaa tai tilanteeseen sopivaa. Teatteriharjoituksissa unohtuu kaikki muu esim. koulu ja kiireet, kun on keskityttävä siihen hetkeen. Se on minulle rentoutumista ja irtautumista arjesta, toki vain muutamaksi tunniksi viikossa, mutta sekin auttaa jaksamaan. Meidän ryhmässä on kaikki hyviä tyyppejä ja ryhmähenki on loistava! Ohjaaja on mahtava, hauska ja ammattitaitoinen. Mitään ei siis puutu.
Salainen haaveeni on ollut jo jonkin aikaa näyttelijän ammatti, mutta en ole kertonut siitä kenellekkään, koska en oikein itsekkään usko siihen, että tulisin pääsemään teatterikorkeakouluun ja valmistuisin näyttelijäksi. Mistä tätä varmuutta ja uskoa löytyy?
Ehkä ajan myötä? Pitäisi vain uskoa siihen ja mennä tuulta päin, hyväksi näytteljäksi tulee harjoittelemalla. Mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Ensi vuonna menen lukioon ja joten minulla on vielä toiset kolme vuotta aikaa harrastaa ja kehittyä. Sitten on aika katsoa löytyykö minulta tarpeeksi rohkeutta mennä teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Jos ei nappaa ensimmäisellä kerralla, niin Lahdessa on vuoden kestävä koulu jossa tavallaan treenataan näihin pääsykokeisiin.
Jos nyt oikein unelmoidaan, niin haluaisin näytellä elokuvissa tai tv-sarjassa.. mutta toisaalta, teatterikin kuullostaa houkuttelevalta. Tai sitten haluaisin olla juontaja yms.. Mahdollisuuksia oli monia.
Huomenna alkaa koulu, joten nyt pitää mennä nukkumaan.
Ai niin ja kommentoikaa, haluaisin hieman palautetta. : ))
-Neah

lauantai 23. helmikuuta 2008

Miten ois kannettava?


Olen jo liian kauan halunnut kannettavaa. Äiti on kyllä luvannut sen, mutta aina kun kysyn siitä sanotaan, että katsotaan sitten keväällä. En kyllä jaksa niin kauan odottaa, tässä on ihan tarpeeksi odotettu. Sen ei tarvitse olla mikään erikoinen, ihan peruskäyttöön se tulee. Voisin maksaa siitä osan, jos vain saisin jostain rahaa. Kesätöitä olen etsinyt, mutta niistä en tiedä vielä.. Enkä jaksa odottaa kesään asti, vaan haluan sen koneen NYT!
Tuo yläpuolella oleva läppäri olisi unelma, mutta niin kuin sanoin tavallinenkin kelpaa.
Ei kellään olisi vähän ylimääräistä ja haluasi ostaa minulle kannettavaa? : ))
Lisäksi blogini sai uuden ulkoasun, koska kyllästyin jo vanhaan. : ))
Hauskaa lauantai-iltaa!
-Neah

torstai 21. helmikuuta 2008

Päivän ostokset!

Tänään olin siis ostoksilla. Löysin myös yhden ihanan mekon jota en sitten ostanut ja nyt harmittaa suunnattomasti. Mutta tässä ostokseni:



Nahkalaukku. Tämä oli alennuksessa aleksi13. Vain 14.95 euroa.



Vihreä villaneule. Ihanan raikkaan värinen. Lindex 9.95.euroa





Ihan tavallinen silkkihuivi. Tässä näkyy vähän kuosia. Sen voi laittaa hiuksiin tai vyöksi. Lindex noin.2 euroa.



Marilyn Monroe postikortti maksoi euron. En todellakaan tiedä mitä tällä teen, ehkä se tulee tulevan huoneeni seinälle. Tulevasta huoneestani kerron myöhemmin, sitten kun se on ajankohtaista.
Nyt menen kaverille yöksi ja huomenna sinne kylpylään.
Ai niin laitoin kellon tänä aamuna soimaan jotta näkisin kuunpimennyksen. Minulla oli kamerakin mukana, mutta koko kuuta ei ollut missää?!





keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Kevättä kohti sittenkin!

Hmm, tänää kun kiertelin kaupungissa, huomasin, että kyllä se kevät sieltä tulee, vaikka vasta ollaan helmikuussa. Aurinko paistoi ja ihmisten ilmeistä huomasi sen tietyn iloisuuden eikä sitä masentuneisuutta joka aina pimeän aikaan vallitsee. Ei uskoisi, että aurinko ja valo antaa noin paljon iloa, pirteyttä ja voimaa uskoa johonkin asiaan. Oma unelmani näyttää valossa paljon paremmalta ja mahdollisemmalta toteuttaa.

Ja olihan kauppoihinkin saapunut jo kevät uutuuksia. Nyt haluaisin viskaista talvitakit, lapaset ja paksut kaulahuivit ja talvikengät nurkkaan, ja ottaa esille kevät/kesä vaatteita. Mutta ei ulkona silti ihan niin lämmin ole. Mutta kun kovasti uskoo, että kevät saapuu pian ja jos vielä lujemmin uskoo niin sitten ei enää sada luntakaan. Tällä hetkellä olen onnellinen ettei täällä ole lunta, vaikka laskettelu maistuisikin. Jossakin päin Suomea on korkeat hanget. Ei täällä, asun aika etelässä.

Huomenna lähden ostosreisulle ihan tähän lähelle ja saa nähdä mitä mukaan tartuu.

On kai aika huvittavaa, että unelmoin keväästä, onhan vielä helmikuu ja hiihtoloma. Silloinhan kuuluisi olla sydäntalvi.

Tähän väliin haluan piristää teitä pienellä runolla, jonka olen pienenä opetellut ulkoa. Muistaakseni tämä on jostakin runokirjasta.

Kun leskenlehti ilmestyy,
siihen on hyvä syy:
Painotuore lehtinen,
kertoo meille uutisen,
ja otsikon sen huolella:
Ollaan kevään puolella!


Joko niitä leskenlehtiä on näkynyt?

Mutta tein siis pienimuotoisen listan asioista joita tarvitsen tai ehkä enemmänkin haluan.
Ai niin, muistakaa ensi aamuyönä on kuunpimennys! : )



Kevät takiksi haluan ehdottomasti nahkatakin, väristä en ole varma. Toisaalta, edellinen takkini oli musta, joten ruskea olisi hyvä!


Joku mekko/tunikka olisi kiva ja sen pitäisi olla raikkaan ja keväisen värinen!

Ja tälläinen neuletakki, mutta ei missään nimessä mitään paksua joka tuo mieleen talven!
Jos huomenna ehdin, kirjoittelen mitä löysin ja saatan ehkä laittaa päivän asun.
Nyt nukkumaan. Hei kaikille! : )
-Neah

kesä vai talvi?

Nyt tekisi mieli lähteä laskettelemaan esim. Leville. Että se olis hienoa. Vois kyllä mennä johonkin laskettelemaan, tähän lähelle.. mutta ketään ei ole innostunut lähtemään mukaan. Haluaisiko joku teistä lähteä?

Mutta toisaalta, odotan myös innolla että tulisi kesä. Kesällä on paljon helpompi pukeutua, sillä ei tarvitse miettiä, että minkä takin laittaa ja minkä huivin tai pipon. Eikä pukeutumiseen edes mene kauaa. Aamulla kun herää ei tarvitse pukeutua kaiken maailman kerrastoihin vaan voi heittää vaan esim. hameen ja paidan ja kun lähtee ulos pelkät kengät riittää eikä niitä tuhansia villapaitoja tarvitsee käyttää.

Miksei ihminen ole ikinä tyytyväinen siihen vuodenaikaan joka sillä hetkellä vallitsee?


tiistai 19. helmikuuta 2008

Hei!

Mielestäni tämä pipo on aivan ihana!
Ai niin, eilen olin siellä parturissa ja hiukseni värjättiin. Tuli aivan mahtavat! Ruskeaa ja raidoista tuli punertavan liiloja, kuullostaa varmasti erikoiselta, mutta rakastan niitä! :D

maanantai 18. helmikuuta 2008

Reese Witherspoonin tyyli.

Tässä on Reese Witherspoon ja hänen tyyliään. Hame, aurinkolasit ja kengät Asokselta, neuletakki Ellokselta ja laukku muistaakseni Hennesiltä.
-Laatu ei ole kuvissa mikään erikoinen. :D

sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Kenkiä!


Tässä on kenkiä joista pidän, suurin osa taaskin asokselta. Niin kuin näkyy rakastan balleriinoja ja varsinkin kullan ja hopean hohtoisia. Minulla oli viime kesänä mustat paljettikimalteiset balleriinat, mutta käytin niitä niin ahkerasti, että ne huilaavat tällä hetkellä roskiksessa.

Tämä tyylikokonaisuus antaa teille jo vinkkiä siitä millainen tyylini on. Näistä pidän kovasti. Kaikki on Asokselta.
Oma tyylini vaihtelee suuresti, mutta ei se ole mitään suurta ja ihmeellistä. Ja erikoista joka kääntää kaikkien katseet. Toisina päivinä jaksan panostaa vaatteisiin enemmän kuin toisina
Nyt minulla on päällä mustat sukkahousut, harmaat shortsit, vaalean punainen paita ja neule.
Koko päivän olen vain katsonut telkkaria ja datannut. Nyt kun on hiihtoloma alkanut, se merkitsee minulle sitä, että pian ollaan voiton puolella helmikuusta ja kokeet ovat ohi. Vihdoin saan rentoutua. Ja tämä viikko on todellakin pyhitetty rentoutumiselle, en aio ajatella kokeita, joita minulla on vielä muutama. Mutta ei niitä nyt mietitä. Huomenna menen parturiin ja ostan itselleni jotakin uutta kivaa, ja luultavasti menen kylpylään keskiviikkona. Ei lomaani näiltä näkymin kuulu mitään muuta erikoista, mutta ei tarvitsekkaan.

Hei!

Noin, nyt on tämä tänne luotu. Ja ulkonäköäkin olen saanut muokattua jo melkein mieleisekseni. : )