Alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää tämä sinkkuus. Missä siis piileksit? Sinä komea ja huomaavainen poika? Rakkaus on kauhean vaikeaa. Eikä siihen edes ole olemmassa käsikirjaa. Miksi eräs poika vaivaa mieltäni vieläkin, vaikka "juttua" ei ole ollut yli puoleen vuoteen? Miksen vain voi unohtaa tätä henkilöä? Edelleen se asuu sydämessäni eikä kulumallakaan lähde pois. Ei vaikka tilalle tulisi toinen. Siellä se vielä asustelee. Mutta saattaisi se sieltä muuttaa pois JOS oikein palavasti rakastuisin. Siis JOS sattuisin löytämään "juuri sen pojan" jostakin. Mutta heikolta näyttää. Kenenkään muun rakkauselämä ei voi olla yhtä ankeaa kuin minun. Jos se ketään lohduttaa. Tänään oli koulussa viimeinen koe, tosin keväällä tulee vielä koejakso, mutta onneksi siihen on vielä aikaa.
Tänään näin elokuvan, joka on ihanin elokuva jonka olen koskaan nähnyt. Les choristes-Kuoropojat. Ranskalainen elokuva. Siitä jäi jotenkin niin omituinen olo, mutta silti jollakin tavalla onnellinen, olihan loppu ihana. Elokuva puhutteli ja sai ainaki minun osaltani kyyneleet silmiin. Huomenna yritän löytää sen jostain kaupasta ja ostaa itselleni. Toivottavasti se löytyy. Elokuva ei ole kovin tuttu täällä Suomessa, mutta Ranskassa se oli varsinainen hitti. Se keräsi katsojia yli 7 miljoonaa! Pierre Morhangenkea näyttelee Jean-Baptiste Maunier. Todelliset enkelin kasvot ja viluväreet aikaan saava lauluääni.
Autoin hieman ja voitte katsella elokuvaan liittyviä kohtauksia ja musiikkia viedopalkista.
Jean-Baptiste MaunierLauantaina lähden Helsinkiin shoppailemaan ja teatteriin. Itse näytelmästä voinkin kirjoittaa kun olen sen nähnyt. Toivottavasti löydän jotakin uutta ja keväistä vaatetta.
-Neah











